Vajoan

Because heaven sends, and heaven takes;

crashing cars in his brain.

Kill me now,

Kill me now,

Kill me now,

Kill me now.

-under the gun, the Killers

Tuntuu, että viimeisen puolen vuoden aikana mun elämänhalu vaan valuu musta kuin kyyneleet. Kyyneleet tulee sillon kun ne ite lystää, pahentaen vain pahaa oloa, niitä ei voi estää, eikä itkemistä vaan voi lopettaa. Jälkeenpäin on vain entistä pahempi ja säälittävämpi olo.

Sillon kun pidän itseni kiireisenä, ei ole aikaa pysähtyä miettimään. Sillon kaikki on parhain päin. Hymyilen, nauran, mutten saa niistä mitään tyydytystä. Tiedän etten koskaan tuu mitään itsemurhaa tekemään, oon ihan liian heikko ja hyvä niin, mutta tuntuu, ettei tässä ole mitään järkeä. En kauheasti välitä vaikka vaan lopettasin elämisen. Välillä innostun jostain ja innostusta virtaa muhun, tunnen, että tällästä on elämä, tärisen mielihyvästä, mutta lopulta se tunne menee ohi. Olen väsynyt odottamaan noita hetkiä, jotka valaa muhun vain hetkellisesti elämäniloa. Luulen, että ei niin isoa asiaa vois ollakkaan, että se vetäis mut kokonaan tästä suosta, johon uppoan koko ajan syvemmälle.